Videota katsellessa tulee sellainen olo kuin nykyään älypuhelimesta olisi tullut lähes ihmisen paras ystävä. Toinen ajatus mikä tuli on se, että ihminen missaa paljon hienoja hetkiä, eikä pysty keskittymään hetkessä elämiseen, kun koko ajan joko kuvaa kännykällä, pelaa sillä tai on sosiaalisessa mediassa. Yksi ajatus, joka nousi mieleeni on myös se, että me ei osata vain olla. Koko ajan pitää olla jotain tekemistä. Ei osata odottaa ravintolassa ruokaa eikä kaupassa kassalle pääsyä ilman älypuhelinta. Meistä tulee kärsimättömiä, jos joudumme toimettomaksi. Sitten on vielä se, että on todella epäkohteliasta toisen seurassa koko ajan surffata puhelimella ympäri ämpäri tai pelailla. Jos on toivonut laatuaikaa ystävän, poikaystävän tai puolison kanssa, niin tällä lailla se ei aina tunnu laadulta.
Toisaalta moni yksinäinen voi kokea jotenkin yhteyttä toiseen älypuhelimen tai netin kautta. Kaikesta löytyy hyvääkin. Vaikka tietysti yksinäisyys sucks.
Mä en oo mikään moralisti, koska itse omistan älypuhelimen ja joskus toimin samalla tavalla joka kohdassa, joista kirjoitin. Mutta laittaa miettimään tämä. Pitäiskö ihan oikeesti alkaa ELÄMÄÄN ;)
Totta, hyvä teksti. Minulla ei ole älypuhelinta. Kun nykyisestä aika jättää, harkitsen todella tarkkaan, haluanko/tarvitsenko älypuhelinta. Tuskin. Enkä ole Facebookissa. Bloggaan kyllä, se on paheeni. Mutta vain tietokoneella. =D
VastaaPoista