Tänään nousin samoja portaita, joita olin noussut ylioppilaslakki päässäni viimeksi noin kolmetoista ja puoli vuotta sitten. Jalka nousi kyllä kepeämmin niitä ylös kuin kouluaikana, koska luvassa oli ihan oikeasti jotain, joka kiinnostaa minua, eikä pelkästään ylioppilastutkintoa varten opiskelua.Koulu ei ulkoisesti ollut muuttunut mihinkään. Se vain miten asennoitui olemaan siellä, oli muuttunut todella paljon. Sillä on PALJON merkitystä myös ulkoisiin puitteisiin, että kokeeko opiskeltavan aineen mielekkääksi.
Valokuvailmaisun perusteet -kurssi alkoi sellaisessa luokassa, jossa mulla tapasi olla maantietoa ja biologiaa kera kauhuopettajan. Opettaja kyllä osasi olemuksellaan ja käyttäytymisellään tehdä aineista kamalia ja tunnille menon vaikeaksi. No, meidän kurssin opettaja sanoi taas näin: " Muistakaa, että teillä pitää olla hauskaa tällä kurssilla, sillä tämä on harrastus." :) Opettaja on valokuvaaja, joka on opiskellut Taideteollisessa korkeakoulussa ja tehnyt uransa teatterikuvaajana.
Opettaja esitteli meille noin 100-vuotta sitten valokuvanneen Jacques-Henry Lartiguen ja hänen kuviaan. Hän oli erikoistunut ottamaan kuvia muun muassa hulluttelevasta, taiteelliesta perheestään. Tässä muutamia Lartiguen kuvia:
Mun sydäntä lähellä tietenkin oli koirakuvat :) Ei vais.. hienoja kuvia oli kaikki. Tyypillistä Lartigueta on se, että hän osaa ottaa ns. liikkuvia kuvia. Hänen kuvissaan ihmiset ja eläimet ovat paljon ilmassa ja liikkeessä.
Lartiguen taidetta videolla löytyy, jos jotakuta kiinnostaa, muun muassa
täältä.
Tykkäsin "kovastipaljon" kurssista, koska se keskittyy estetiikkaan :) Ja tietysti odotan innolla tehtäviä. "Sattumalta" myös oon useamman päivän ottanu osan päivästä tuotekuvia töihin...ei tää kurssi siihenkään ainakaan pahitteeksi ole.
