Keskustaelämää vol. 2

Nyt on alkanut paljastua niitä huonojakin puolia keskustaelämästä. Honeymoon eli kuukausi on nyt takana elämää keskustassa.

Mun on vaikea rentoutua ihan yleisesti, niin itse asiassa keskustassa on vaikeampi rentoutua. Kun asunto on vilkkaalla alueella, niin jotenki siitä ei hetkessä muodostu sellanen "suojaisa pesä", vaan se on kaiken keskellä. Tuntuu, että itsekin pitäis mennä ja tulla koko ajan (varisinkin kun on kevät). Toivottavasti saan silti muodostettua tästä mun oman kolon.

Edellisessä asunnossa oli tosi paksut seinät ja hiljaiset naapurit. Ei kuulunut mitään. Sai elellä ihanassa hiljaisuudessa. Nyt joka puolelta kuuluu jotain. Yläkertaan muutti toissapäivänä uusi naapuri ja siellä on ollut porukkaa bilettämässä. Toivottavasti ei toistu joka viikonloppu ( tai ilta!).

Edellinen asunto oli sellainen suojaisa. Sinne ei nähnyt hyvin, kun siinä oli lasitettu parveke ja se oli ekassa kerroksessa, eikä kauhean valosakaan. Tää on nyt keskellä kaikkea. Vastapäätä on iso kerrostalo (tosin tie on onneksi välissä). Mutta välillä tuntuu kuin olisi näyteikkunalla. Täytytyi vähän verhoilla keksiä sellasta suojaa, että tuntuu, että oma ikkuna ei ole näyteikkuna. Valoisuus ei myös tuo sellaista "pesän tuntua".

Onko ehdotuksia mulle siitä, miten saisin tästä muodostettua pikkuhiljaa keskustasta huolimatta pienen kotikolon: turvallisen, suojaisan ja rauhallisen?

Hyvät puolet edelleenkin: sijainti on luxus, helppous lähteä liikenteeseen, kaunis asunto (mun makuun), kaverit tulee useimmin kylään :)

Kuvia en saa tästä edelleenkään, koska myin vahingossa entisen kännykän kanssa mun kameralaturin/johdon...ja kännykkäänkään ei ole johtoa.

Koiraaaaaa...

Mun vanhemmilla on ollut useampia koiria. Mä rakastan koiria. En vaan vielä pysty ottamaan sellaista, kun asunto ei sitä salli, eikä muutenkaan oma elämänmeno. Löysin hauskan kuvasarjan näistä maailman ihanimmista otuksista, joita löytyy niin moneen kokoon ja persoonaan.  Ja joita ihastelen aina kun vastaantulevat ja jopa juttelen silloin tällöin ;) Koirat!!!  Kuvat on Elge Vogelsang ottanut omista koiristaan:

Lisää kuvia löytyy täältä: 

Kun tulot tippuu, täytyy olla mielikuvitusta...

Ystäväni tietävät, että mua on arpaonni monta kertaa suosinut :) Muutama matka on tullut ja muutama juttu, jonka oon rahapulassa sitten myynyt  (voitot on tullut hyviin saumoihin). Siksi vähävaraisena tässä mietinkin, että mitäs jos ottais vähän aikaa nuo arvonnat - niin ne, joissa on pienet palkinnot kuin ne, joissa on suuret - ihan tosissaan? Voishan sitä kokeilla.

Täällä kertoilin siitä, kuinka joulukuussa netissä on monia eri joulukalentereita, joissa voi voittaa joka päivä jotain. Olin aikomassa osallistua niihin. Osallistuinkin. Voitin design-lampun ja leluja. Kummatkin myin ja rahat tuli todella tarpeeseen.

Vähävaraiset ihmiset joutuvat keksimään keinoja, joilla selvitä menoista, kun aina se kuukaudessa saatu/tienattu raha ei riitä, varsinkin jos siitä joutuu lyhentään esim. opinto- tai muita lainoja.
Noh...minä koetan tätä. Toinen jota oon tässä koittanut ja yhä koitan, on myydä tavaroita, joilla en enää tee mitään, huuto.net:issä ja tori.fi:ssä. Tähän mennessä ihan mukavin kokemuksin :)

Ja kuinka voi ihminen olla happy, kun löytää 5 eurolla hiusvärin ja alle 2 eurolla kahvipaketin :) En oo kun kerran elämässä värjäyttänyt kampaajalla hiuksiani. Ei yksinkertaisesti ole rahaa (sitäpaitsi silloin lopputulos oli kamala). En voi myöskään juoda joka päivä "arvokahveja", mutta sitten kun joskus sellaista saa, niin siitä sitten osaakin nauttia.

En tässä lähde ruotimaan sitä, miksi olen vähävarainen tai mihin mun rahat menevät. Sanotaan noin vaan yleisesti, että lainan lyhennyksen lisäksi, varoja menee oman henkisen (ja fyysisenkin) hyvinvoinnin edistämiseen aika paljon. Olen laittanut sen numero 1:seksi ruoan ja asumisen jälkeen, koska jos en voi hyvin, ei voi hyvin moni muukaan. Hyvinvoinnilla tarkoitan terveyttä. Se ei kyllä aina näy ruokavalinnoissa (koska jos haluaa saada halvalla ruokaa - käy Lidlissä ja siellä nyt ei aina maailman terveellisintä ruokaa myydä). Elämä on valintoja...

Keskustaelämää

Vähitellen oon tässä totutellut kekustaelämään. Tykkään!! Ehkä siksi, että tämä asunto ei oo ihan keskustassa. Melkein, mutta ei ihan :) Harmi on se, jos ei oo rahaa, niin ei voi käydä kivoissa kahviloissa tai shoppailemassa. Silloin keskusta-asuminen tuntuu hitusen turhalta. Mutta sitten, kun pitäisi äkkiä päästä keskustaan, niin tuntuu helpottavalta, että on siellä jo.

Kävin tänään muuten Lapinniemessä kävelyllä, kun paistoi tän kevään ekat (tai melkein ekat) auringonsäteet ja löysin idyllisen kahvilan nimeltä Ansari. Siellä on katto puoliksi lasia ja oli hieno katsoa sinistä taivasta ja ohi lipuvia pieniä pilvenhattaroita. Sinne meen ehdottomasti uudestaan!

Vielä en halua tänne kuvia laittaa...sen verran keskeneräistä on. Tavaraa  tänne laitan paljon vähemmän kuin aikaisemmin. Jotenki sitä haluaa enemmän - tilaa. Enemmän avaruutta. Siis on täällä ihan tarpeeksi tavaraa ja joku vois ajatella, että paljonkin, mutta mulle ehkä vähän vähemmän kuin yleensä.

Okei..hei otan mun keittiöstä kuvan. Se on ihan paras asia tässä kämpässä sijainnin lisäksi. No miksi? Mun mielestä se on niin persoonallisen värinen ja oloinen. Seitkytlukua. Tavallaan hassu, mutta kiva. Täällä on muuten ammekin. Oon jo kaks kertaa käynyt kylvyssä.

Mutta meen nyt tiskaan ja sitten laitan tuon keittokomeron kuvan tähän:

Muutettu on!

No niin...keskustaeläminen saa alkaa. Oon saanut asuntoni kivaan kuntoon :)
Ekan yön aikana mulle tuli flunssa tai hengitystieongelmia....minä tietty vainoharhaisena ihmisenä pelkään, että täällä asunnossa on jotain hometta tai muuta hengitysteitä ärsyttävää. Noh...vieläkin on tuo "flunssa" päällä. Toivottavasti katoaa ja osoittautuu oikeaksi flunssaksi.

Kuvia en voi laittaa, sillä olen kadottanut kameran laturin sekä kännykän piuhan :( Niitä tulee myöhemmin, kun saan lainaksi kyseiset vempaimet.

Flunssan keskellä ja muutenkin vähävoimavaraisena saikulla ei ollut helppoa muuttaa. Väsymys painoi aika nopeasti. Oon siksi itestäni ylpeä, että sain kaikki pakattua ja purettua ja siivottua. Eirtyiskiitos muuten loppusiivouksesta äitille ja isälle muuttoavusta!

Kohta pitäis lähteä tutkimaan ympäristöä ja etsimään syötävää. Toki...tutut huudit tietyllä tavalla nämä on, mutta ei asumismielessä.

Senare!!