Koiraaaaaa...

Mun vanhemmilla on ollut useampia koiria. Mä rakastan koiria. En vaan vielä pysty ottamaan sellaista, kun asunto ei sitä salli, eikä muutenkaan oma elämänmeno. Löysin hauskan kuvasarjan näistä maailman ihanimmista otuksista, joita löytyy niin moneen kokoon ja persoonaan.  Ja joita ihastelen aina kun vastaantulevat ja jopa juttelen silloin tällöin ;) Koirat!!!  Kuvat on Elge Vogelsang ottanut omista koiristaan:

Lisää kuvia löytyy täältä: 

Meidän piti muuttaa maailmaa - kuinkas kävikään?

 Olin eilen kuuntelemassa Anssi Kelaa. En oo koskaan aiemmin ollut. Konsertti herätti paljon tunteita. Etenkin fiilistelybiisit kuten 1972. Kysymyksiä, kuten mitenköhän vanhojen luokkatoverien elämä on mennyt ja samaa kelausta sisäänpäin, että miten oma elämä on mennyt.

Jokaisella meillä oli unelmia. Kuinka monen unelmat toteutui ja kuinka monen unelmilta tippui siivet jo alkuvaiheessa?



Tässä jotain pientä runontynkää, jota syntyy tässä kirjoittaessa ajatuksiani :

Samaan aikaan synnyttiin, ensimmäiset rääkäisyt päästettiin.
Mua koti kristillinen odotti, sun kodissa ei Jumalaan uskottu.

Mulle kaikki koulussa helppoa oli,
sun piti opiskella lukemista enemmän kuin tovi.

Musta piti tulla jotain suurta,
sun unelmat oli jotain vähän muuta.

Susta tuli kampaaja, musta toimittaja.
Omaa bisnestäsi pyörität nyt, mä taas oon sairastunut.

Toinen meistä jo toista kertaa naimisissa on,
toinen miettii, että onko parisuhde ylipäätään mahdoton.

Sun lapsikatras huomiota joka päivä kaipaa,
mulla taas ei oo kuin aikaa.

Mietin miksi elämä toiselle antaa enemmän kuin ottaa,
joskus se todella ottaa koppaan.

Kai se niin on, että jokaista elämä haastaa.
Vaikka toisen kipuja ei koskaan kohtaa.

Yks elämä maan päällä meille kuitenkin annettu on,
tehdään siitä paras mitä näillä eväillä 
mahdollista on.

- Carmelita- 

Ens vuoden tammikuussa olisi ammattikorkeakoulun luokkakokous. Siitä on 10 vuotta, kun se aloitettiin. En ehkä kuitenkaan sinne matkusta :/

Odotan sitä mitä tossa kuvassa lukee, että mun elämän todellisuus ja unelmat kohtaisivat. Siitä voiskin sitten kirjoittaa toisen blogitekstin, koska se on haastavaa.

Älypuhelin, paras ystäväni - me ei osata elää hetkessä

Moni tuttu on jakanut netissä youtubevideota älypuhelimen käytöstä. Videon voi katsella tästä .

Videota katsellessa tulee sellainen olo kuin nykyään älypuhelimesta olisi tullut lähes ihmisen paras ystävä. Toinen ajatus mikä tuli on se, että ihminen missaa paljon hienoja hetkiä, eikä pysty keskittymään hetkessä elämiseen, kun koko ajan joko kuvaa kännykällä, pelaa sillä tai on sosiaalisessa mediassa. Yksi ajatus, joka nousi mieleeni on myös se, että me ei osata vain olla. Koko ajan pitää olla jotain tekemistä. Ei osata odottaa ravintolassa ruokaa eikä kaupassa kassalle pääsyä ilman älypuhelinta. Meistä tulee kärsimättömiä, jos joudumme toimettomaksi. Sitten on vielä se, että on todella epäkohteliasta toisen seurassa koko ajan surffata puhelimella ympäri ämpäri tai pelailla. Jos on toivonut laatuaikaa ystävän, poikaystävän tai puolison kanssa, niin tällä lailla se ei aina tunnu laadulta.

                                          Kuva: weheart.com


Toisaalta moni yksinäinen voi kokea jotenkin yhteyttä toiseen älypuhelimen tai netin kautta. Kaikesta löytyy hyvääkin. Vaikka tietysti yksinäisyys sucks.

Mä en oo mikään moralisti, koska itse omistan älypuhelimen ja joskus toimin samalla tavalla joka kohdassa, joista kirjoitin. Mutta laittaa miettimään tämä. Pitäiskö ihan oikeesti alkaa ELÄMÄÄN ;)