Hän ei voinut sitä enää salata - koskettava nettiromaani

Sain eilen osoitteen mielenkiintoiseen ja koskettavaan nettiromaaniin tai fiktiiviseen tarinaan 2000-luvun Suomesta. Romaanin anonyymina pysyttelevä kirjoittaja kirjoittaa nettisivuilla näin:

"Tutustuttuani yksinodottajiin, kristillisten vapaiden suuntauksien toimintaan, mielenterveysongelmaisiin henkilöihin sekä erityisesti näiden yhdistelmiin ymmärsin, että näitä kolmea teemaa yhdistävää kirjallisuutta ei ole vielä olemassa."

Luultavasti tämä lause sai tarinan kirjoittajan päätymään aiheeseen, josta tarina kertoo. Pääosassa on siis kristitty yksinhuoltaja, joka kärsii mielenterveysongelmista.

Tässäpä on nettiromaanin osoite. Itse lukaisin sen yhdessä illassa. Oli sen verran mielenkiintoinen ja ajatuksia herättelevä. Olkaapa hyvät!

Not alone

                                           Kuva: Pinterest

Who has held the waters in His hands?

Or weighed in scales each grain of sand?

 Who has set the sun into its place?

Or flung the stars wide into space?

We see its only You

We see its only You

Who has called the day to follow night?

Or gave to birds the beauty of flight?

Who has made the leaves turn to green?

Or painted flowers for all to be seen?

And You´re always there for me

You´re grace has lifted me

It´s beauty of Your majesty

I love you king of kings

I thank you Lord of Lords

-Bluetree-

Biisi löytyy täältä

Älypuhelin, paras ystäväni - me ei osata elää hetkessä

Moni tuttu on jakanut netissä youtubevideota älypuhelimen käytöstä. Videon voi katsella tästä .

Videota katsellessa tulee sellainen olo kuin nykyään älypuhelimesta olisi tullut lähes ihmisen paras ystävä. Toinen ajatus mikä tuli on se, että ihminen missaa paljon hienoja hetkiä, eikä pysty keskittymään hetkessä elämiseen, kun koko ajan joko kuvaa kännykällä, pelaa sillä tai on sosiaalisessa mediassa. Yksi ajatus, joka nousi mieleeni on myös se, että me ei osata vain olla. Koko ajan pitää olla jotain tekemistä. Ei osata odottaa ravintolassa ruokaa eikä kaupassa kassalle pääsyä ilman älypuhelinta. Meistä tulee kärsimättömiä, jos joudumme toimettomaksi. Sitten on vielä se, että on todella epäkohteliasta toisen seurassa koko ajan surffata puhelimella ympäri ämpäri tai pelailla. Jos on toivonut laatuaikaa ystävän, poikaystävän tai puolison kanssa, niin tällä lailla se ei aina tunnu laadulta.

                                          Kuva: weheart.com


Toisaalta moni yksinäinen voi kokea jotenkin yhteyttä toiseen älypuhelimen tai netin kautta. Kaikesta löytyy hyvääkin. Vaikka tietysti yksinäisyys sucks.

Mä en oo mikään moralisti, koska itse omistan älypuhelimen ja joskus toimin samalla tavalla joka kohdassa, joista kirjoitin. Mutta laittaa miettimään tämä. Pitäiskö ihan oikeesti alkaa ELÄMÄÄN ;)