Lartigueta ja vähän muuta

Tänään nousin samoja portaita, joita olin noussut ylioppilaslakki päässäni viimeksi noin kolmetoista ja puoli vuotta sitten. Jalka nousi kyllä kepeämmin niitä ylös kuin kouluaikana, koska luvassa oli ihan oikeasti jotain, joka kiinnostaa minua, eikä pelkästään ylioppilastutkintoa varten opiskelua.Koulu ei ulkoisesti ollut muuttunut mihinkään. Se vain miten asennoitui olemaan siellä, oli muuttunut todella paljon. Sillä on PALJON merkitystä myös ulkoisiin puitteisiin, että kokeeko opiskeltavan aineen mielekkääksi.

Valokuvailmaisun perusteet -kurssi alkoi sellaisessa luokassa, jossa mulla tapasi olla maantietoa ja biologiaa kera kauhuopettajan. Opettaja kyllä osasi olemuksellaan ja käyttäytymisellään tehdä aineista kamalia ja tunnille menon vaikeaksi. No, meidän kurssin opettaja sanoi taas näin: " Muistakaa, että teillä pitää olla hauskaa tällä kurssilla, sillä tämä on harrastus." :) Opettaja on valokuvaaja, joka on opiskellut Taideteollisessa korkeakoulussa ja tehnyt uransa teatterikuvaajana.

Opettaja esitteli meille noin 100-vuotta sitten valokuvanneen Jacques-Henry Lartiguen ja hänen kuviaan. Hän oli erikoistunut ottamaan kuvia muun muassa hulluttelevasta, taiteelliesta perheestään. Tässä muutamia Lartiguen kuvia:

Mun sydäntä lähellä tietenkin oli koirakuvat :) Ei vais.. hienoja kuvia oli kaikki. Tyypillistä Lartigueta on se, että hän osaa ottaa ns. liikkuvia kuvia. Hänen kuvissaan ihmiset ja eläimet ovat paljon ilmassa ja liikkeessä. 

 Lartiguen taidetta videolla löytyy, jos jotakuta kiinnostaa, muun muassa täältä.

Tykkäsin "kovastipaljon" kurssista, koska se keskittyy estetiikkaan :) Ja tietysti odotan innolla tehtäviä. "Sattumalta" myös oon useamman päivän ottanu osan päivästä tuotekuvia töihin...ei tää kurssi siihenkään ainakaan pahitteeksi ole.

Sisustusidea voi lähteä yhdestä kirpputorilta löytyneestä taulusta

Jos on sellainen sisustaja kuin minä ja muuttaa uuteen kotiin, niin sisustus joko muuttuu säännöllisin väliajoin tai sitten se täsmentyy, kun ymmärtää pikkuhiljaa mitä oikein haluaa. Tietysti tämä kaikki tapahtuu kokeilemalla (joten siihen menee sitten rahaakin). Onneksi kuitenkin tykkään muuttaa sisustusta enemmän muuttamalla pieniä yksityiskohtia kuin esimerkiksi vaihtamalla sohvaa tai sänkyä.

Kesällä löysin Radiokirppikseltä Tampereelta tosi mageen vanhan julisteen, joka oli kehystetty mustin kehyksin. Inspiroidun siitä valtavasti ja nyt se toimii inspiraationa ja ohjenuorana muutoksessa, joka tapahtuu pikkuhiljaa.Kuvaa en saanut taulusta, koska siinä on heijastava lasi, niin kuvanotto kännykkäkameralla on todella haasteellista (mulla ei edes ole vielä oikeeta kameraa). Kuvassa kuitenkin nainen opettaa nuorukaiselle pianon soittoa ja sen nimi on The Rehersal Athena Editions. Kuvan on ottanut Sheila Rock -niminen valokuvataiteilija. Hänen sivunsa ovat tässä: http://www.sheilarock.com/. Erityisesti pidän Archive:sta löytyvistä kuvista.

Tässä kyseisessä mun julisteessa on sellasta fiftarihenkeä. Tää kuva ehkä vois kuvastaa sitä hyvin:

Että tällasta siis suunnitteilla :)