Otin tän kuvan mun vanhempien luona, koska halusin opetella käyttään kameraa. Siinä se jököttää...yksinäinen tuoli. Asetelma herättää paljon ajatuksia. Tulipa vaan tällastakin mieleen:
" Siinä se on kaikkien ihailtavissa, kaikkien kuvattavissa,
kaikkien koskettavissa ja istuttavissa.
Siinä se on, asetelma täydellinen, jota jokainen
tuijottaa toivoen, ollapa samanlainen.
Vaan ei tiedä kukaan kai, että vaikka huomiota sai,
se on kaikille kaukainen, tuo tuoli yksinäinen."
Mun ajatuksia tuolista pellon reunalla:
VastaaPoistaTuoli on kuin ihminen, joka seisoo yksin ja tyhjänä pellon reunassa, mutta on olemassa sitä varten, että joku tulee ja tarvitsee
Sun ajatus oli paljon voimauttavampi. Ehkä nää mun kumpus jostain yksinäisyydentuntemuksesta osittin.
VastaaPoista