Multa on jo hajonnut kaksi älypuhelinta. Monta kertaa ne on tippuneet, eikä ole menneet rikki, mutta sitten vaan joskus on koittanut se hetki, kun niiden herkkä lasi osuu johonkin tosi kovaan.
Päätin, etten enää osta älypuhelinta, koska niiden lasit eivät ole niin kestäviä, eivätkä ole muutenkaan niin kestäviä kuin tavalliset kännykät. Nyt kädessäni siis on Nokia 301. Toki sillä pääsee Internettiin ja Facebookkiin, mutta tosi hankalasti, joten en viitsi mennä...ellei tule ihan joku hätäkiire.
No niin...bussimatkat ovat ns. kännykkävapaita. Niin ovat myös kaikki muut odotteluhetket ravintolassa, jonossa, hammaslääkärin vastaanotolle odottaessa jne. Nyt ei ole älypuhelinta mitä räplätä. Nyt ei voi toimia heti...vaan pitää odottaa. Ei voi lukea heti sähköposteja tai facebook-viestejä, kun ne tulee ja ei voi heti vastata. Tiedättekö, nyt joutuu opettelemaan ODOTTAMISTA JA LÄSNÄOLOA. Saattaa tehdä mulle ihan hyvääkin...niinku varmaan monille muillekin. Kun ei koko ajan ole ns. tavoitettavissa eikä itse tavoita heti kuin haluaa.
Mutta...ilman kännykkää ei vielä kyllä pystyisi ... ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti