Tahdon uskoa Jumalaan, jonka hyväksyntä ja rakkaus ei ole riippuvainen siitä kuinka suuri meidän uskomme on. Ei ole riippuvainen siitä kuinka sairas tai terve mieli meillä on ja kuinka paljon kykenemme käsittämään hänestä tai puristamaan uskoa itsestämme. Ei ole riippuvainen meidän luonteestamme: toiset vaan on järki-ihmisiä ja epäilijöitä ja toisten on helpompi uskoa mitä tahansa...vaikka valheita.
Ei ole riippuvainen siitä kuinka paljon voimme tehdä Hänen hyväkseen. .Ei ole riippuvainen siitä kuinka moitteetonta elämää pystymme elämään. Ei ole riippuvainen tunteistamme ja mielentiloistamme. Ei ole riippuvainen elämäntilanteestammme. Tahdon uskoa Jumalaan, joka ENSIN rakasti meitä. Ilman mitään ehtoja. Ja rakastaa yhä, hyväksyy yhä. Sen teki selväksi hänen kuolemansa ristillä meidän syntiemme puolestamme. Jos sen uskon, se riittää. Se riittää Jumalan lapseuteen.
Jos tämä ei riitä, en voi uskoa, enkä tahdo. Mutta taitaa se riittää :) Tällaista Jumalaa vois kutsua Kallioksi! My rock!
(kiitos Jumala ja Greg Boyd muistutuksesta)

Tää oli ihan hiton ispiroivaa! ja mielenkiintosta, kirjotat hyvin! :)
VastaaPoistahttp://beautifulmess-nora.blogspot.fi/